Suomalaiset Goonerit kerääntyvät joka vuosi Tampereelle heinäkuussa liigafanien väliseen jalkapalloturnaukseen. Brittifutiksen ystävien kattojärjestö, Englannin liigan kannattajat ry (ELK) on järjestänyt tämän turnauksen vuodesta 1992 alkaen.

90-luvun alussa pelaajapulan vuoksi tykkimiehet soluttautuivat turnauksissa "muu-Lontoo" ja "Pohjois-Lontoo" -nimisiin yhdistelmäjoukkueisiin. JVC-paitaiset miehet olivat kentällä osaltaan auttamassa näitä yhdistelmäjoukkueita turnausvoittoihin kahtena ensimmäisenä vuotena. Vuonna 94 koettiin harvinaisuus, kun Arsenal ja Chelsea löivät hynttyyt yhteen ja muodostivat yhteisjoukkueen. Kuten arvata saattaa, Chelsea-fuusion kanssa ei turnausvoitosta kannattanut edes haaveilla!

Samaan aikaan kun Dennis Bergkamp ja David Platt hankittiin Highburylle, alkoivat suomalaiset Arsenal-kannattajat aktivoitua. Niinpä vuonna 95 saatiin ensimmäisen kerran kasaan joukkue omalla nimellä. Tosin pari Watfordin ja Lutonin "ylijäämä" pelaajaa luvattiin ottaa vaihtopenkkiämme kuluttamaan, jotta joukkueiden pelaajalukumäärä turnauksessa olisi kaikilla suunnilleen sama. Yksi näistä pelaajista kylläkin auttoi merkittävästi joukkuettamme turnausvoittoon voittamalla maalintekijäpörssin ylivoimaisesti. Hän sattui olemaan myös silloinen Veikkausliigan maalikuningas, TPV:n Miikka Kajander!

Seuraavana vuonna jouduimme pakonsanelemana ottamaan turnaukseen joukkueen nimeksi Arsenal United, koska muutama West Hamin nahkapää änkesi väkisin porukkaamme mukaan. Arsenal United eteni silloin aina finaaliin asti, jossa Keski-Englannin yhdistelmäjoukkue (pääasiassa Leedsin ja Sheffieldin kannattajista kasattu joukkue) oli kuitenkin "onnekkaampi", voittaen finaalin niukasti 5-0.

Vuodesta -97 lähtien joukkue on sitten esiintynyt puhtaasti Arsenal -nimellä, ja ilman ulkopuolisia vahvistuksia (paitsi maalivahti, joka oli Southamptonin kannattaja). Kesän -97 turnauksessa Arsenal teki historiaa ottamalla kautta aikojen suurinumeroisimman voiton. Kyseisessä ottelussa vastassa oli Man United, joka kaatui murskaavasti 11-0! Tämä oli lähtölaukaus Wengerin suojateille Lontooseen, jotka tekivät oman osansa saavuttamalla seuraavan kauden päätteeksi ikimuistettavan tuplamestaruuden. Me suomalaiset emme tietysti halunneet jäädä huonommiksi, joten hoidimme "tuplan" voittamalla Viikinsaari Cupin myös vuonna 1998.

Vuoden 2004 Viikinsaari Cupissa noudatettiin koko kauden teemaa Invincibles. Lontoon isojen poikien saldo 26 voittoa, 12 tasapeliä, 0 tappiota sai seurakseen suomipoikien saldon 3-1-0, ja mestaruus palasi kotiin.

Elmo Viljanen raportoi vuoden 2007 turnauksesta seuraavaa: "Vuoden 2007 mestaruusjahti käynnistyi ottelulla Liverpoolia vastaan, jossa oltiinkin pahasti helisemässä, mutta lähinnä loistavan maalivahtityöskentelyn ansiosta venyttiin 0-0 tulokseen. Toisessa ottelussa alkoi peli pikkuhiljaa löytää uomiaan; vastassa ollut Chelsea kaatui selvän Arsenal-hallinnan jälkeen vain 2-1 numeroin. Tuossa ottelussa vastustajat onnistuivat turnauksessa ainoan kerran yllättämään Arsenalin maalivahdin. Kolmas ottelu lähti siitä, että vastustajat, jotka olivat pääosin sonnustautuneet Tottenhamin helvetin rumiin pelipaitoihin, pelasivat kuitenkin Lontoon nimen alla. Tiesimme että maaleja pitää paukuttaa (tavoite 5-0), jotta Liverpool joutuu viimeisessä ottelussa voittamaan useammalla maalilla. Ottelu lähtikin oikein mukavasti käyntiin, kun pallo kaivettiin Lontoon maalista n. 20 sekunnin pelin jälkeen. Ottelu päättyi lopulta hienoon 6-0 voittoon, vaikka lähtökohtaisesti ykkösmaalivahdin viittaa ennen turnausta kantanut ja turnaukseen viiksillä ja peruukkiponnarilla sonnustautunut Leevi epäonnistui baptistamaisesti pilkussa. Leevi oli ehkä hieman ylikunnossa turnauksen johdosta ja tästä syystä hänet jätettiin huolehtimaan kabinettipelistä. Pahimpana Lontoon rokottajana ottelussa kunnostautui Asuinmaa, joka teki jopa 4 maalia. Yhden maalin teki Kakkonen ja allekirjoittanut oli järjestelemässä yhtä joka lopulta meni hienosti maaliin Tottenham-paitaisen kaverin jalasta. Upeaa!"

"Alkulohkon pelien jälkeen jäimme sitten jännittämään Liverpoolin otteita. Heidän tarvitsi voittaa 4-1 tai yli kolmella maalilla. Pool kuitenkin hyytyi hyvän alun jälkeen ja lopulta voitti vain 2-1, joten heitä kutsui sauna."

"Finaalissa vastaan tuli viime vuoden voittaja Midlands. Finaali oli, tietenkin, viime vuodesta sisuuntuneen Arsenalin painostusta alusta loppuun saakka, mutta voitto tuli mahdollisimman niukalla erolla eli 1-0. Maalin teki kulman jälkitilanteesta Dave komealla jatkolla suoraan ilmasta. Tyylikäs voittomaali siis. Lopulta päätösvihellys päästi iloitsevat Arsenal-heebot juhlimaan kentälle ja pelasti finalistit suuremmalta nöyryytykseltä. Finaalin jälkeen tietysti ensin palkittiin turnauksen paras pelaaja ja vaihtoehtoja oli vain kaksi: nuori maalivahti "Fabianski" ja maalitykki Asuinmaa. Valinta osui nuoreen maalivahtiin, joka tosiaan päästi ainoastaan yhden maalin neljässä ottelussa."

Turnaus otetaan Arsenalin ja muidenkin joukkueiden keskuudessa "sopivan vakavasti" ja monille se on kesän kohokohta mikä täytyy kokea yhä uudestaan ja uudestaan. Arsenalin joukkueessa ikärakenne on ollut suuri. Vanhimmat ovat tainneet kokea Herbert Chapmanin suuruudenajat ja nuorimmat käyvät puoliajalla potalla!

Turnaus vetää joka vuosi noin 100 innokasta englantilaisen jalkapallon ystävää yhteen viettämään leppoisaa kesäistä lauantaipäivää Tampereen Viikinsaareen. Kaikkien kentälle mukaan haluavien pitää olla Englannin liigan kannattajat ry:n jäseniä.