Viikinsaari Cup 2019

Viikinsaari Cup 2019

Teksti on ollut aiemmin blogikirjoituksena tällä sivustolla.

Viikinsaari Cup on Englannin liigan kannattajat ry:n vuosittain järjestämä jalkapalloturnaus Tampereen Viikinsaaressa. Turnauksessa englantilaisseurojen kannattajat ottavat mittaa toisistaan omien seurojensa väreissä. Myös Arsenal on luonnollisesti mukana. Muuten mukana ovat ManU, Chelsea, Liverpool, Newcastle, Aston Villa, Rest of England (muiden seurojen kannattajista koottu joukkue) sekä joku Pohjois-Lontoossa majaansa pitävä vaaleahkoon asuun sonnustautuva seura.

Turnaus siis pelataan Viikinsaaressa, minne kulku on ainoastaan vesiteitse. Tämä onkin mielestäni turnauksen yksi parhaista puolista. Pelien ollessa saaressa, joukkueet ovat yhdessä koko päivän, eikä siellä käydä pelaamassa yksittäisiä pelejä tai värvätä kesken turnauksen vahvistuksia. Laukontorilta lähtevä lautta onkin kätevä tapa siirtyä saarelle. Päivän aikana vietetyn yhteisen ajan takia joukkueen yhteishenki on aina loistava. Näin siis ainakin meillä Goonereilla.

Tämän vuoden turnaus oli itselleni muistaakseni viides kerta kun olin mukana. Niinä vuosina jolloin syystä tai toisesta turnaus on jäänyt väliin, on asia kauniisti sanottuna harmittanut. Se mikä ainakin itselleni tekee turnauksesta ainutlaatuisen ja miksi sitä odottaa on se, että saan pukea Arsenalin pelipaidan päälle ja pelata Arsenalissa. Jokainen peleissä mukana ollut pelaaja voi varmasti allekirjoittaa sen hienon tunteen, joka tulee kun saa vetää päälle Arsenalin pelipaidan, astella kentälle ja odottaa tuomarin alkuvihellystä. Huoltajapuolella mukana olleet ovat kertoneet, että on hienoa olla mukana osana joukkuetta ja huolehtia joukkueen nestetasapainosta. Se miten kyseisestä tasapainosta huolehditaan, jääköön jokaisen lukijan oman mielikuvan varaan. Mutta yhtä kaikki, sillä ei ole merkitystä onko mukana pelaajana vai huoltojoukoissa. Kaikki olemme turnauksessa yhtä suurta Arsenal-perhettä.

Tämän vuoden turnaus pelattiin menneenä lauantaina 27.7. Turnaukseen lähdettiin puolustamaan viimekesäistä mestaruutta. Lohkoarvonnassa meidän kanssa samaan lohkoon oli arvottu Tottenham, Rest of England (RoE) ja Chelsea.

Saavuimme Viikinsaaren reilu tunti ennen ensimmäistä peliä. Syy miksi olimme näin aikaisin paikalla, ei johtunut pelaajien massiivisten reisilihasten lämmittelyyn vaadittavasta ajasta, vaan ihan käytännön syistä. Myöhemmällä lautalla emme olisi ehtineet kunnolla paikalle ennen ensimmäisen pelin alkuun. Ennen ensimmäistä peliä olikin hyvää aikaa tutustua uusiin kasvoihin sekä vaihtaa kuulumiset vanhojen tuttujen kanssa.

Turnaus pelataan pienellä kentällä 6+1 kokoonpanolla. Peliaika otteluissa on 1 x 15 minuuttia. Manageri Tommi on jo vuosia luottanut 3-2-1 -järjestelmään ja sillä mentiin myös tämä vuosi. Mukana meitä oli 13+1 pelaajaa sekä lähes jokaiselle pelaajalle oma huoltaja huoltojoukoissa. Leveyttä oli siis riittävästi joka rintamalla.

Ensimmäisenä vastaan asettui rakas naapuri Tottenham. Ottelu oli perinteinen avausottelu, jossa alkuun tunnusteltiin ja haettiin vähän tuntumaa pelaamiseen sekä pelikavereihin. Pelissä oli kuitenkin merkkejä paikalliskamppailusta. Esimerkiksi Samin rikkoessa Spursin pelaaja vapaapotkun arvoisesti, tuli tämä rikottu pelaaja vaihtoon tullessaan huutamaan pää punaisena vaihtopenkillemme. Oltiin siis jo heti ottelun alkuvaiheessa ihon alla. Tämä ei kuitenkaan auttanut ja ottelu päättyi 0-0. Meillä oli ottelussa muutamia hyviä maalipaikkoja, mutta tällä kertaa Spursin maalivahti pelasti heidät tappiolta. Myös meidän päässä Lassi pelasi tyylikkäästi nollan, ottaen kiinni Spursin muutamat maalintekoyritykset.

Ottelun jälkeen huoltojoukoista kantautui tieto David Ornsteinin twiitanneen Nicolas Pepen siirtyvän Arsenaliin. Ornsteinhan on tunnetusti brittimedian luotettavin lähde, joten tämä aiheutti kovaa keskustelua onko pelaaja todella 80 miljoonan punnan arvoinen.

Toinen ottelu oli yhdistelmäjoukkue Rest of Englandia vastaan. Tiedossa oli, että meidän tulisi voittaa sekä tämä että seuraava Chelsea -ottelu mahdollisimman suurella maalierolla. Ainoastaan lohkojen voittajat selviäisivät finaaliin ja heti kätellyssä olikin selvää meidän taistelevan lohkovoitosta Tottenhamin kanssa. Ottelun alusta saakka olimme selvästi parempi kuin RoE. Siirryimme muutaman minuutin pelin jälkeen 1-0 johtoon Sakun loistavalla takakulmasijoituksella. Tämän jälkeen painomme entistä enemmän päälle, eikä 31 asteen helteestä huolimatta Lassille tainnut tulla meidän päässä edes hiki. Tilanne jatkui kuitenkin 1-0 tilanteessa noin 10 minuutin kohdalle, jolloin allekirjoittaneen vasemman jalan epäonnistunut ja löysä laukaus meni vahingossa maaliin. No tuurimaalitikin lasketaan. Peli päättyi 2-0, mutta silti jotain jäi hampaankoloon, koska olisi ollut mahdollisuus voittaa ottelu suurinumeroisemmin.

Kolmannessa ottelussa vastassa oli Chelsea, joka oli hävinnyt Tottenhamille epäonnekkaasti 3-2. Chelsea -ottelun käsikirjoitus oli käytännössä samanlainen kuin RoE -ottelussa. Siirryimme alussa Sakun tarkalla sijoituksella 1-0 johtoon. Tämän jälkeen pelasimme hyvää pallollista peliä ja pallo liikkuikin tyylikkäästi maata pitkin. Tämä ei kuitenkaan tuottanut tulosta muutamasta hyvästä paikasta huolimatta. Pelikellon näyttäessä noin 10 minuuttia, Kimmon tykitys upposi vastustamattomasti Chelsean maalin ja siirryimme 2-0 johtoon. Tämän jälkeen maaleja ei kuitenkaan enää nähty ja tulostaululle jäi komeilemaan lopputulos 2-0.

Finaalipaikka ei ollut kuitenkaan enää käsissämme. Tottenhamilla oli jäljellä ottelu Rest of Englandia vastaan ja he tarvitsivat finaalipaikkaan kolmen maalin voiton. Ikävä kyllä tämä kyseinen ottelu päättyi Tottenhamin 4-1 voittoon ja putosimme yhdellä tehdyllä maalilla ulos finaalista.

Turnaus siis päättyi osaltamme katkerasti putoamiseen Tottenhamille. Pelien jälkeen olikin aika siirtyä uimaan ja saunalle pesemään pois päivän hiet ja putoamisen katkera kalkki kera muutaman oluen. Äänestimme meidän MVP:ksi Kimmo Riepposen. Mutta mikä hienointa, kaksi maalia tykittänyt Saku Lehtonen valittiin järjestäjien taholta koko turnauksen tsempparipelaajaksi.

Omasta ja Arsenal Finland ry:n hallituksen puolesta iso kiitos kaikille mukana olleille pelaajille sekä huoltajille. Ensi vuonna haetaan pokaali takaisin kotiin!

-Harri Karjala